joulukuu 01, 2004 Matkalla itään 31.3. - 1.4.2004 DATE: 04/02/2004 12:38:54 PM Oikeastaan tuo päivämäärä ei ole varsinen matkallelähtöpäivä. Olen ollut liikkeellä jo lauantaista 26.3. asti. Ensin kotona Oulussa reilut 2 päivää, sitten maanantaina yöjunalla Helsinkiin ja vasta keskiviikona 17:20 Finnairin AY 77 Osakaan. Tuo alaton hivuttautuminen otti kyllä koville. Mieli oli koko ajan menossa mutta silti tätä maallista romua piti raahata pikkuhiljaa eteenpäin. Itse matka meni varsin kivuttomasti. Helsinki - Osaka väli oli pitkä, noin 9 tuntia mutta ei silti mitenkään ylitsepääsemätön. Yllättävän nopeasti se itse asiassa sitten meni. Maahantulopaperien täyttämisen kanssa meinasi tulla jopa kiire! Kuvat: 1) Kansain lentokenttä, 2) Asahikawan keskusta ja 3) Matsumae Kaikan. Osakan kentällä nielin kerrankin miehisen ylpeyteni ja käveli oikopäätä infotiskille. Ja se kuulkaas kannatti. Varsin nopeasti suoriuduin odottamaan Sapporon lentoa. Tosin raasu japanilainen harjoittelijatullimies joutui tekemään minulle ns. käsikopelotutkimuksen, koska minulla oli suuri metallinen vyönsolki, joka soi portista käveltäessä. Taisi meiltä molemmilta hiki valua toimenpiteen aikana. Minulta Osakan lämpimien kevätsäiden takia ja tullimieheltä silkasta nolostuksesta. Vielä kun oli raukalla harjoittelijalla oli simputtava kaksikymppinen esimies seläntakana. People watching tahi "bergeröinti" (kts. John Berger: Näkemisen tavat) on suurta hupia täällä. Pari tuntia Kansai Internationalilla vierähti hyvin nopeasti erillaisia ihmisiä tiiraillessa. Pari huomiota kevätmuodista: 1) tennarit on Japanissa tosi in! Kaikilla on sellaiset, jopa Ossilla. 2) Kaikilla miespuolisilla kersoilla on sellaiset kengät joiden kantapäässä on rullat. Niillä sitten leikkivät hippaa lentokentillä. Muuten menevät aika pirun lujaa ja taitaviakin tuntuvat olevan. Muuten ei nuoriso tahi street muodista ole vielä suuremmin sanottavaa. Maybe later... No Sapporon koneeseen pääsin ajallani 11:20. Olin havaintojeni mukaan ainoa gaijin (muukalainen) koko koneessa. Ja sitten raukat lentoemot joutuvat tod. näk. juuri sen takia tekemään kaikki kuulutukset myös englanniksi. Tai ainakin egoni haluaa uskotella niin. Eihän sitä tiedä jos JAL:in palvelutaso on noussut viimeaikoina. Viereeni istahti paikallinen hip chick elikkäs oikein viimeisenpäälle stylattu nuori nainen. Ja alkoi itkeä heti kun kone lähti! Luulin ensin että toverilla on vain nuha tai jotain muuta kun niin niiskutti mutta ei, maskarat alkoivat valumaan. Kaiken kruunasi kassista vedetyt kirjeet, poikaystävän valokuvat ja temppeliin vietävä puinen toivomuslaatta sydämmillä koristeltuina. Yritä siinä sitten olla luonteva länsimaalainen. Onneksi aikaero ja jet lag uuvutti minut melkein heti nousukiidon jälkeen. Myös sureva vierustoveri päätti itkeä itsensä unelmiin. Ain't love a bitch! Kuvat: 1) ja 2) Minun huone ja 3) Näkymä huoneen ikkunasta. Chitoisen (Sapporo) kentältä minun oli määrä soittaa koulun vaihtovastaavalle Ms. Nagatalle, joka ei kuitenkaan ollut paikalla kun soitin. Siinä kun etsittiin minulle englannintaitoista puhekumppania yliopiston toimistosta onnistuin sekä missaamaan junan 5 sekunnilla että kertomaan Asahikawaan saapumisaikani väärin. Hyvä minä! Tunnin laiturilla odottelun ja 2 h junamatkan jälkeen olin Asahikawassa noin 15:20. Jossa satoi lunta. Siis oikeammin pyrytti. Kunnolla. Nagata-san nouti minut juna-asemalta ja matka jatkui kohti uutta kotiani Matsumae Kaikania, yliopiston vierasmajaa. Muita asukkeja täällä tällä hetkellä on apuraha-Ossi, korealainen vieraileva tutkija sekä tietenkin kodinhengetär Terui-san. Heitin laukut äkkiä huoneeseeni ja lähdimme Ossin kanssa käymään koululla. 19:00 minua odotti puhelu Reetalta ja mainio illallinen mm. tempuraa, sushia yms. paikallisia herkkuja. Ruoka iski kuin metrine halako, joten minun oli pakko vetäytyä yöpuulle. Tai niin ainakin luulin... Tunnin torkkumisen jälkeen olin taas virkeä kuin peipponen. Ja juuri siksi päätin kirjoittaa kaiken yllä olevan. Mutta niin kuin Piilomaan Pikku Aasissa oli tapana sanoa että:" mitä sitten tapahtui, sen kuulette ensi kerralla". So stay tuned! ----- TITLE: Asahidake DATE: 04/03/2004 03:50:44 PM Kuva: Näkymä työhuoneesta kohti Asahidaken vuorta ja Daisetsuzanin kansallispuistoa. (uusi kuva 7.4.2004) Tuonne Asahidaken maastoon olisi tarkoitus lähteä retkeilemään kunhan lumet hieman sulavat ja kelit lämpenee. Mikä mahtavinta paikalliset hotelliyrittäjät sponsoroivat bussikuljetukset (n. 1:45h matka) sinne ja jos käyttää rahaa 2000 yenin eli noin 16 € arvosta saa bussilipun "ilmaiseksi" myös takaisin. ----- DATE: 04/05/2004 09:58:39 PM Kuvat: 1) Alien registeration ja 2) Uudet tossut. Tänään minusta tuli Ossin sanoin "Juha, Kahdeksas matkustaja" eli rekisteröidyin paikalliseen väestörekisteriin Asahikawan kaupungintalolla. Tämä on maan tapa, että kaikki yli 3 kk maassa oleskelevat ulkkikset laitetaan kirjoihin ja kansiin ihan virallisesti. Todistukseksi tästä saa kortin (henkkarin), jota on pidettävä aina mukana, sakon uhalla. Koulun vaihtovastaava Ms. Nagata kertoi että onneksi enää ei gaijineilta oteta sormenjälkiä kuten vielä 5 vuotta sitten. Ja minä olin suuresti pettynyt! Olisihan se hienoa, kun vietäisiin jonnekin takahuoneeseen jossa pari yakuzan näköistä herrasmiestä valvoisi toimenpidettä, jossa jokainen sormi erikseen kastetaan mustetyynyyn ja sitten painetaan paperille. Ois niinku niin Hill Street Blues! Ostin myös sisätossut työhuoneelle lempparikaupastani Mujista. Täällä kun on tapana sellaisia käyttää sisätiloissa. (Siis huoneissa sisällä, ei koulun käytävillä yms. Eikä tatamilla ja jostain syystä joillakin lattiamatoilla... Ja vessoihin vielä omat tossunsa. Tossukulttuurin kultamaita siis tämä maa.) Oikein mukava liike, joka tosin Euroopassa on törkyisen kallis. Täällä jopa hyvinkin halpa joissakin asioissa (tossut 500 jeniä) ja vieläpä aika laadukas. Suosittelen tutustumaan jos satutte kohdalle. Ja suosittelen ostamaan jos olette Japanissa, ette esim. Pariisissa. PS. Kärpät on RAUTAA! ----- terkkuja, jos näet Kojia! Ja itsellesikin hei! ja tuo paljon japanipoppia! TITLE: Benny The Bicycle DATE: 04/07/2004 03:26:10 PM Kuvat: 1) Uusi kulkuneuvo Benny ja 2) Koulun pääsisäänkäynti. Tämän aamun projektina oli tehdä kevyt kevät huolto tulevalle kulkupelilleni. Sen nimi on "Benny", tai oikeastaan se on kyllä sen merkki mutta käy se nimestäkin ihan hyvin. Aamulla pesin, rasvasin, säädin jarrut ja vaihteet sekä vielä kaupan päälle vahasin koko pyörän. Hieman se on pienenlainen ja vähän ruosteen syömä, kuten kaikki metalliasiat täällä näyttää olevan. Mukaan lukien koulun vanhimmat osat. Mutta eiköhän sillä huristella hyvin aurinkoisina kesäpäivinä. Siksi aurinkoisina koska siinä ei ole lokareita. Vielä kun hankin uuden teipin noihin sarviin niin se ois siinä! Oikein mukava alkukevään päivä tänään. Sopiva juhlistamaan uuden lukuvuoden alkua. Kyllä, uuden lukuvuoden alkua. Täällä kun ns. virallinen (fiskaali tai jotain...) vuosi alkaa aprillipäivänä. Tänään oli koulu täynnä uusia opiskelijoita ja heidän perheitä. Kaikilla oli komeasti puvut päällä. Huomenna on sitten minun vuoroni. Heti aamusta pääsen kaikkien töllisteltäväksi kun dekaani tai rehtori (joku isoherra kuitenkin...) esittelee minut 2 ja 3 -vuoden opiskelijoille. Argh... jotain nolausta tiedossa kuitenkin. Yritän sönkottää naama punaisena alkeellisella japanillani. Sen jälkeen pitäisi valita kurssit. Silkkipainantaa, mainontaa sekä joko piirrustusta tai värioppia ajattelin valita. PS. Kärpät ON RAUTAA! ----- TITLE: Leipää ja sirkushuveja DATE: 04/08/2004 10:50:28 AM Kuvat: 1) Japanilainen illallinen ja 2) JPop sanoituksia. Suuri ihmetyksenaiheeni on täällä ollut se että miten nämä japanilaiset on näin pieniä? Siis osa on tosi pieni, ei tietenkäänkään kaikki, kuten sumopainija, mutta silti moni. Ruokavaliosta se ei voi johtua, sillä jos syö japanilaisen perinteisen ruokavalion mukaan aamiaisen, lounaan ja päivällisen, saa sellaisen määrän ruokaa mahaansa että siinä heikompaa hirvittää. Ruuan määrä on aivan hillitön, mutta se koostuu aika kevyestä tavarasta kuten riisistä ja kasviksista ja vihanneksista sekä vain vähäisestä määrästä lihaa ja kalaa. Tosin monet ruoka-aineet uppopaistetaan rasvassa mikä tietenkin tekee niistä hieman raskaampia. Kuvassa 1 on esimerkki normaalista illallisestani jonka yliopiston vierasmajan taloudenhoitaja tekee joka ilta. Ja hävettää sanoa että ilmaiseksi... Illallinen sisältää myötäpäivään klo 19:00 alkaen (joka on myös ruoka-aika) 1) pinkkiä riisiä makeilla hedelmillä, 2) tofua, perunaa ja jotain tunnistamatonta, hieman kumista kasvista (?), 3) tomattia ja basilikaa (ei kovin japanilaista), 4) simpukkakeittoa kuorineen (yleensä miso-keittoa) ja 5) pääruokalajina tonnikala sashimia (raakaa kalaa...) ja retikkaa. Keskellä vielä pienissä kupeissa soijaa ja kimuchia (korealaista tulista kaalia). Oishii... Illalla päädyimme tv:n eteen katsomaan K-1 otteluja eli paikallista vapaaottelua, jossa potkitaan, nyrkkeillään ja painitaan ihan tosissaan. Ei siis mitää WWF showuhoamista. Mutta ei nyt siitä vaan Jpopista. Siis japanilaisesta popmusiikista. Ossin bloggiin jo tutustuneet ovat ehkä jo lukeneet tilityksiä aiheesta mutta haluan nyt lykätä oman lusikkani soppaan. Satuin illalla katsomaan ennen K-1 otteluja tv:stä jotain japanilaista listaohjelmaa jossa oli paikallisia pop-hittejä vuosien varrelta videoiden kera. Kuvassa 2 muutama otos lähetysvirrasta. Jpop perustuu (minun näkemyksen mukaan) suureltaosin kolmeen peruselementtiin: 1) kaunis naislaulaja, 2) iloinen, trendikäs ja mitään sanomaton popmelodia ja 3) aivan käsittämättömia englanninkielisiä lainauksia kertosäkeessä. Ja kas siinä on hitin ainekset! Ainoat japanilaiset, jotka edes hieman ovat menestyneet maailmalla (muutamaa Loudnessin kaltaista poikkeusta lukuunottamatta) ovat äärimmäisen taitavia eklektikkoja, jotka yhdistävät kaikkea mahdollista saadakseen mielenkiintoisen lopputuloksen. Pizzicato Five, Cornelius ja Ryuichi Sakamoto muutamia mainitakseni. Heidänkin omaperäisyys on (ainoastaan) lähtöisin suunnattomasta musiikillisesta tietämyksestä ja kokeilunhalusta. Mitään suunnattoman omaperäistä kukaan heistä ei ole tehnyt. Tuosta peruspopista, jota kuvan esimerkit edustavat, suurin osa on kamalaa ja imelää kuraa maustettuna hassuilla lainoilla. Vai mitä sanotte kertosäkeestä jossa lauletaan: "TICK TACK LADY, TICK TACK BABY, GIRL SING IT, LAI LA LA LAI (japania pari sanaa) TENSION"? PS. Kuvassa 2 ylhäällä vasemmalla on Rovaniemelläkin esiintynyt räpryhmä Rip Slyme, jonka suomalaissukuinen jäsen Ilmari omistaa Helsingissä trendikkään Len´s Keishoku Bar -ravintolan. ----- TITLE: Junaliput Sapporoon DATE: 04/09/2004 03:59:33 PM Kuvat: 1) Junaliput Sapporoon ja 2) Japanilaista rakennuskulttuuria. Eilen kun Ossin kanssa käytiin kaupungilla mm. levykauppakierroksella ostin myös itselleni liput Sapporon junaan. Juna- ja muidenkin lippujen kanssa tässä maassa raukka gaijin on helisemässä. Ensinnäkin täällä on mitä kummallisin systeemi erillaisten alennusten kanssa. Lippujen hinnat vaihtelevat suuresti riippuen mista ja koska ne ostaa. Esimerkiksi itse hankin lippuni aseman läheltä tavaratalon syrjäisimpään nurkkaan sermin taakse piilotetulta alennustiskiltä. Ja hinta oli halvempi kuin esim. 100 metrin päästä asemalta ostettaessa. Tiski oli kyllä osattu piilottaa niin hyvin, että vaikka minä olin siellä käynyt ennen ja kartankin paikkaa olin saanut niin silti sitä piti pari kertaa etsiä. En tosin viitsinyt siellä kemikaalio-osastolla kovin kauaa mummojen seassa kerrallaan palloilla. Tiedä miksi oisivat luulleet minua. Lentolippujen kanssa on vielä monimutkaisempi systeemi erilaisine alennuksineen, mutta siitä ei minulla ole vielä kokemusta, mutta näin ovat isot pojat ja tytöt kertoneet. Mm. synttärilahjaksi saa ottaa kaverin ilmaiseksi mukaan ja muuta omituisuuksia. Toiseksi, yritäppäs nyt ottaa selvää tuosta lipusta jos et taida japaninkieltä. Ei onnistu nimimerkillä kokemusta on. Nyt sentään tajuan että mille välille tuo lippu on, mutta mm. voimassaoloaika on vielä vähän hakusessa. Ossi kyllä vakuutti että pitäisi niiden olla ihan voimassa, mutta taytyyhän sitä jotain jännitystä jättää huomiseenkin. Hauska yksityiskohta lipussa on että siinä on vuosiluku 16 mikä ei länsimaalaiselle kerro mitään. Mutta Japanissa kun perinteisesti luetaan vuosiluvut alkaen uuden keisarin virkaanastumisesta. Eli nyt on 16. vuosi Heiwan eli rauhan aikaa. Ja keisarina on Akihito. La-su olen Sapporossa, joten seuraavat päivitykset tulee tänne ehkä maanantaina. Meidät kutsuttiin Sapporon suomenkielenopiskelijoiden ja kanteleensoittajien kökkäjäisiin... Mitähän siitäkin tulee? Toivottavasti edes viinan juontia ja karaokea! Aamulla kävin myös pyöräilemässä kaupungin keskustaan menevällä pyörätiellä ja katsastin lähiseudun kauppoja. Sellainen on pistänyt silmää että täällä on autokauppoja aivan älyttömästi! Varmaan joka toinen kauppa keskustan ulkopuolella on joko bensa-asema, autokorjaamo, autokauppa tai autotarvikekauppa. Tokihan täältä tulee ehkä 1/3 maailman autoista mutta silti... Myöskin pyöräreissulla pisti silmää hauska yksityiskohta japanilaisesta rakentamiskulttuurista. Keskellä pientaloaluetta nökötti suomalais/sveitsiläis/kanadalaistyylinen hirsimökki. Jotenkin suomalaiseen silmään se tuntui aika omituiselta mutta maassa maan tavalla (ja muita latteuksia). PS. KÄRPÄT ON RAUTAA!!! ----- TITLE: Sapporo ja KÄRPÄT! DATE: 04/13/2004 10:18:10 AM Ensin täytyy purkaa Kärppäinnostus pois alta. Täällä Sapporosta palatessamme ei toimineet nettiyhteydet pariinpäivään ja vasta nyt, tiistai aamuna pääsin lukemaan nettilehti. KÄRPÄT ON RAUTAA!!! On se hienoa kun poika tuli Rotuaarille. Mutta nyt helpotti jo. Kuvat: 1) Maisemia junamatkalta, 2) Ohje Sapporon aseman säilytyslokeroihin (huom! #2), 3) Maailman hienoin seinäkello :) ja 4) Sapporon bilealue Susukino yöllä. Lauantaiaamuna lähdimme siis Ossin kanssa Sapporoon. Tarkoituksena oli vähän shoppailla, käydä suomenkielenopiskelijoiden ja kanteleensoittoryhmän yhteisessä "kevätjuhlassa" sekä ehkä hieman juhlia. Kaikki tavoitteet saavutettiin. Sapporon asemalla meitä oli vastassa toverimme Aki, paikallinen suomenkielenopettaja ja entinen Lapin yliopiston opiskelija. Ossi ja Aki sitten pyörittivät pääni sekaisin miljoonakaupungin humussa. Kävimme läpi pakolliset elektroniikka- ja kameratavaratalot mm. Bic Camera ja Yodobashi Cameran, taidetarvikeliikkeitä ja kirja- ja levykauppoja. Ja rahaa paloi. Iltapäivästä suuntasimme minun jostain bongaamaani "Sapporo Hot Spot" paikkaan nimeltä Soso Cafe. Sen piti mm. uusimman Wallpaperin mukaan olla tosi hieno kahvila/ravintola/galleria. Tosiasiassa paikka oli ainakin alkuillasta enemmänkin tyhjä taideopiskelijoiden kahvila. Karu ja askeettinen sisustus pienellä näyttelyllä ja trendikkäällä musalla varustettuna. Ja vielä ehkä hieman syrjässäkin. Eli ei aina kannata uskoa mitä isot pojat sanovat. Soso Cafeesta suuntasimme Suomi-juhliin. Luvassa oli n. 10 japanilaisen 5-kielisillä kanteleilla soittamaa suomalaista kansanmusiikkia ja suomenkielenopiskelijoiden lukemia Kalevala-otteita. Juuri niin. Ja meno oli sen mukaista. Kesto noin 1h 45min. Need I say more... Täytyy kyllä myöntää että sellaisessa 32-kielisessä ns. konserttikanteleessa on kyllä aika hieno ääni mutta silti... Tapahtuman yleisö koostuin noin 20 pitkälti naispuolisista ja vanhoista suomenkielenopiskelijoista ja suomalaisesta lähetystyöntekijäpariskunnasta. Tapahtuman loput yksityiskohdat jätän rakkaan lukijan itsensä kuviteltavaksi. Parin tunnin Suomi-nostalgian jälkeen siirryimme syömään okonomiyakia. Sitä voisi ehkä kuvailla japanilaiseksi pitsaksi, koska se näyttää vähän pitsalta (pienempi mutta paksumpi) ja sen täytteet saa itse valita. Maku on tietenkin aika erillainen mutta silti varsin maittava. Pitsasta poiketen ruoka tehdään ruokailijan edessä (kuten meidän tapauksessamme) tai sen voi valmistaa itse pöydässä. Hyvää oli ja vatsa täytyy. Voin suositella lämpimästi. Kuvat: 5) Okonomiyakin tekoa, 6) Oishii... ja 7) Suomalainen Seija ja suomenkielenopiskelija Eri. Jotta ilta olisi täydellinen, suuntasi loppuporukka kohti paikallista juottolaa/syöttölää eli isakayaa. Suomalaiseen tapaan tässä japanilaistyylisessä baarissa olut, viina ja viina virtasi (ja sake myös kun Japanissa ollaan). Se, mikä paikan erottaa suomalaisesta, on se tapa että samalla kun tintataan juotavaa niin myös syödään erilaisia pieniä ruoka-annoksia pyödässä juhlijoiden kesken. Oli paistettua lohta, sieniä, maksaa tikunnokassa (yäks) ja muuta sellaista. Sinänsä hyvä ja kannustettava tapa, koska tuntui pitävän krapulan loitolla ja menojalkakin jaksoi vipattaa. Ruoka piti pilkkimisen hyvin loitolla. Muutaman tunnin juhlimesen jälkeen suuntasimme viimeisellä metrolla kohti majapaikkaamme Akin kotia. Yömyssyjen jälkeen ei tarvinut unta kauaa odotella. Niin ja Akin kotoa löytyy myös maailman ehkä hienoin TOTORO-seinäkello :) Kawaii... Seuraavana päivänä sitten Ossin kanssa kävimme ostoksilla ennen paluumatkaa kohti Asahikawaa. Kaikki rahat menivät. Asemalta kotiin bussirahat jopa piti lainata. Täällä tuolle rahalle ihme ja kumma löytyy aina joku ottaja ja kohde johon sijoittaa. Ei ihme että Japani on maailman toiseksi suurin yksittäinen talousalue. Jopa Eurooppaa isompi. Täällä on kauppa joka kulman takana ja jos ei ole, niin on ainakin rivi automaatteja josta voi jotakin ostaa. Sapporosta jäi oikein miellyttävä kuva vaikka siellä olin ennen käynytkin. Tosin talvella ja nyt oli mitä parhain kevätsää. Aurinko paistoi koko ajan. Kaupunkia sanotaan helposti navigoitavaksi koska siellä on selkeä ruutuasemakaava, mutta ainakin minä oli kokoajan aika hukassa. Johtui varmaan osaksi siitä, että Ossi ja Aki tuntevat kaupungin ja minä en. Yritä siinä sitten hahmottaa kaupunkia kun puolet ajasta kuljetaan maanalaisissa ostoshelveteissä oikoen paikasta toiseen. Ehkä yksin ja rauhassa kuljeskellessa saisi paremman kuvan. Myöskin yöelämä ja Susukino on usein mainittu parhaaksi bilepaikaksi Tokiosta pohjoiseen. Baareja on vieri vieressä ja päällekäin pinossa monta korttelia. Ja yöllä näkymä on varsin bladerunnermainen ainakin näin Rovaniemen perspektiivistä. On neonvaloja ja ihmisiä. Mutta kaiken kaikkiaan OK reissu. Sapporoon palaan varmaan useamminkin täällä ollessani sekun on vain 1.5h matkan päässä. Niin ja maanantaina alkoi koulu. Tai siis tunnit. Grafiikkaa, silkkipainoa ensin 7 viikkoa ja sitten jotain muita tekniikoita loput 7 viikkoa. Tuntuu jees kurssilta kun opettajakin Arai-sensei osaa englantia (tai osaa ja osaa, puhuu ainakin kovasti) ja apuopekin on tuttu maisteriopiskelija Rieko. Tänään tiistain on vapaapäivä, ajattelin kaupungille mennä kun aurinkokin paistaa. Jospa vaikka pyörällä polkaisis. ----- Juu, ei se Japani oo ollenkaan niin kallis maa ku väitetään. Siellä vaan on niin paljon ostettavaa! (nimimerkki "Tuliaisia odotellessa") ----- DATE: 04/14/2004 06:34:14 PM Tänään pääsin jo toiselle tunnilleni, aiheena piirrustus. Tai itse kurssin nimi on Fundamentals of Art tahi sitten Visual Art, riippuu hieman keneltä kysyy. Piirrettiin toisiamme muiden opiskelijoiden kanssa. Olihan hankalaa alottaa raapustamaan kun viimeksi olen piirtänyt joskus n. 5 vuotta sitten. Mutta jospa se siitä ku vähän tässä reenailee. Muut opiskelijat tuntuivat olevan toisen vuoden opiskelijoita eli noin 19 vee, mutta ei anneta sen häiritä. Illalla paikallisen Internetional Committeen vapaaehtoinen japaninkielenope tulee antamaan minulle tunteja. Ms. Satoh, lastentarhan opettaja ammatiltaan. Hinta à 300 jeniä/h eli noin 2,5 euroa. Ei päätä huimaa. Toivottavasti hinta/laatu -suhde on positiivisesti epätasapainossa. TITLE: Kevät ja kaupunki DATE: 04/18/2004 02:32:37 PM Kuvat: 1) Naapurin laskettelukeskus ja 2) Kevään klishee kukat. Ulkona liikkuessa huomaa täälläkin päin maailmaa että kevät on tulossa pohjoiselle pallonpuoliskolle. Tänään sunnuntaina on ollut varsin mukava (lue lämmin) kevätpäivä. Edes viimepäivinä kiusannut kova tuuli ei harmita, koska sekin puhaltaa varsin lämpimästi. Ensimmäiset kukat ovat jo puhjenneet, vaikka maassa onkin vielä kasoittain lunta. Kyllä se tästä. Sataa varmaa pitäis että kevät kunnolla pääsisi vauhtiin (mutta jos saa toivoa niin yöaikaan, kiitos). Lauantain kunniaksi pistäydyimme Ossin kanssa humpalla Asahikawan keskustassa. Tai oikeammin kävimme syömässä kaiten-sushiravintolassa, jonka nimi taisi olla joisu eli choise engrishiä taitamattomille. Paikka oli aika suosittu, sillä jouduimme odottamaan rahvaan seassa paikkaa hihnan äärestä noin 20 min. Oikein hyvää ruoka oli ja suht halpaakin. Suosittelen jos olet lähettyvillä liikkeellä. Tuli jopa maistettu makisushia jossa oli grillilihaa sisällä. Varsin mielenkiitoinen yhdistelmä mutta maukas. Sushipuristit tosin taitavat karttaa moista yhdistelmää. Joisusta jatkoimme matkaa Asahikawan gaijinbaariin The Deniin. Hieman kotoisen Pahan Kurjen oloinen ja kokoinen baari oli mukava tuttavuus. Asiakaskunta oli noin 50/50 angloamerikkalaisia ja paikallisia maustettuna muutamalla eksoottisella pohjoisen otuksella. Ilta kului biljardinpeluun ja oluen merkeissä ennen taksimatkaa kohti Matsumaea. Varsin leppoisa ilta kaiken kaikkiaan. Nyt toivottavasti jaksaa raataa raskaan (kolmipäiväisen) kouluviikon. TITLE: Uusi kamera kiitos! DATE: 04/19/2004 11:34:57 PM HUOM! Nyt seuraa vuodatusta kameroista. Eli jos ei kiinnosta voit jättää väliin. Tässä jo hetken tuolla Canonin Ixuksella kuvanneena alkaa mieli tehdä hieman laadukkaampaa digikameraa. Vaikka tuo Ixus onki tosi näppärä ja pieni (sama asia oikeastaan...) niin sillä täytyy olla niin optimiolosuhteet että kuvien laatu olisi edes kohtuullinen. Ja toinen asiahan jo legendaarinen akkujen kestävyys. Ystävät hyvät varmasti nauravat partaansa kun muistelevat niitä lukemattomia kertoja jolloin mun suusta on kuuluneet sanat:"nyt multa loppu just akku". Tällä hetkellä ostoslistalla olisi joko Canonin 10D tai Níkonin D100. Nikonin D70 pääsin Sapporossa kokeilemaan ja jotenkin tuntui aika muoviselta. On nimittäin mulla ainakin tapana hieman kolistella kameroita matkustaessa ja myös kotona ollessa. Pariisinmatkalta on muistona lommo F3:n prismakotelossa. Onneksi se kuitenki on aika rautaa. Mustana hevosena pelissä on myös Panasonic/Leica 5 megan uusi Lumix. Se olis muuten hyvä mutta siinä on kaksi miinuspuolta: vain 5 megaa ja elektroninen etsin. Kädessä kokeiltuna se oli kyllä oikein mukava peli. Eikä tarvitsisi enää mietti erillisten linssien ostoa, niin hyvässä ja pahassa. Tällä hetkellä olen kallistumassa 10D puoleen lähinnä kahdesta syystä: se on D100:ta vuoden uudempi malli (mikä on digikameroissa valovuosi) ja osaan myös käyttää sitä kohtuudella. Hintaeroa kameroissa on vain vähän D100:n eduksi. Jos jostain syystä olet jaksanut lukea tänne asti niin 1) sinulla on TOSI tylsää tai 2) etunimesi on Mika. Muilta pyydettäköön anteeksi tämä vuodatus mutta se piti vaan päästää ulos. Huomenna Arai-sensei, printtauksen opettaja, aikoo kaapata minut ja Ossit jonnekin kaupungille isakayaan (kts. 13.4. Sapporo). It's my welcome party! Mitähän siitä tulee...? No ainakin näkee kaupunkia taas uudelta laidalta. Mutta keskiviikkona on varmaa siitä lisää kerrottavaa. PS: Tänää oli tosi lämmin päivä vaikka aurinko ei edes mainittavimmin näkynyt. Illalla yhdeksän aikaan oli vielä +11 astetta lämmintä ulkona. JESH!! Tosiaan, viisisataa euroa on ehdoton yläraja kameran hinnalle. A-sarjan kamerat on varmaa ihan jees. Luulisin että säätömahdollisuuksia jopa enemmän kuin ixuksissa mutta isompiahan ne myös ovat. Riippu tietysti ihan omasta käytöstä ja tarpeista. Minä ehkä ostaisin pihinä opiskelijana A-sarjan kameran jos ei muuta kameraa olis. Mutta täytyy kyllä sanoa etten ole kauhean perillä noista digipokkareista, muista kuin tuosta omasta 2.1 megan digital eplhistä eli ixystä eli ixuksesta eli s100 canonista. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itsekin päätin alkuvuodesta siirtyä pokkarista järkkäriin. Puntaroin aikani Canonin 10D:n ja 300D:n välillä, lopulta päädyin 300D:hen, ennen kaikkea edullisemman hinnan vuoksi. Tuo on kyllä varmasti vieläkin muovisempi kuin D70 ja muutenkin selkeästi harrastelijakamera. TITLE: Uusia tuttavuuksia DATE: 04/20/2004 04:23:17 PM Eilen raavin lyhythiuksista päätäni tovin kun huomasin että sivujeni kävijämäärä oli noin kolminkertaistunut päivässä. Ja sama oli käynyt myös Ossilla. Tänään sitten Ossi oli huomannut että meidät molemmat oli lisätty Pinserin bloggilistaan jota vähän aavistelinkin käviäryntäyksen syyksi. Hieman hämmentäväähän se on kun tarkemmin ajattelee mutta kyllähän se oli tiedossa että tod. näk. sivun osoite leviää kaveripiirin ja piekkarilaisten ulkopuolelle. Mutta ei muuta kun tervetuloa vaan kaikki uudet ja uuteliaat toverit. Hieman selvennykseksi niille, jotka ehkä eivät minua ja bloggiani tunne. Juha 26 v. tällä hetkellä asun ja opiskelen Asahikawassa Japanin pohjoisella Hokkaidon saarella ensi syksyyn asti. Tokain yliopistossa tarkemmin ottaen. Nuo asiat olisivat kyllä selvinneet muutenkin esim. arkistoa selaamalla mutta olempa kerrankin kävijäystävällinen. (Tuntuipa omituiselta... Ihan kuin sanoisi käsipäivää omalle peilikuvalle.) Tänään ei kuvia koska sataa vettä (ja kamera on kämpillä). Pitikin mennä manaamaan toissapäivänä sadetta. TITLE: Velkam paatii DATE: 04/21/2004 11:42:38 AM Kuvat: 1) Sensei näyttää mallia sashimin syönnissä ja 2) Ossi-kun ja Nagata-san. Lupauksensa mukaisesti Arai-sensei kaappasi minut ja Ossit mukaansa ja menimme kaupungille syömään. Mukaan tulivat myös koulun vaihtovastaava Nagata-san ja korealainen vieraileva tutkija Yoon-sensei. Hän myös asuu samassa taloudessa kuin me muut ulkomaalaiset. Paikka oli varsin mainio. Nimi tosin jäi lähes lukutaidottomalle gaijinille hämäränpeittoon. Ruokaa oli aivan hillitön määrä ja se tietenkin oli hyvää. Menuun kuului mm. yakitoria (erilaisia lihoja vartaissa), sashimia, nabea (keittoruokaa), erilaisia paistoksia ja mikä hieman erikoista myös pari annosta tuoretta salaattia. Japanilaiset baarimenuut ovat yllättävät rasvaisia ja lähes aina yksinomaan lihaa. Illan erikoisuus oli natto tempura, jota meille ulkomaaneläville sitten syötettiin. Asiaan perehtymättömille voin valaista, että natto on hapatettuja (mädänneitä...) soijapapuja ja vastaa inhoasteikolla jotain ruotsalaisten hapansilakkaa. Paikallisilla on paha tapa tuputtaa nattoa kaikille ulkomaalaisille ja sitten katsella heidän kiemurtelevan limaisen mönjän äärellä. Tosin tempurana natto oli ihan kelvollista ruokaa, vaikken ehkä sitä itse tilaisikaan. Tämä oli jo kolmas kerta täällä ollessa jolloin söin nattoa. Ensin Terui-san tarjosi aamiaisella (Juha-kun, natto chalensu!) ja toinen kerta tapahtui vahingossa viime viikonloppuna kaiten-sushia syödessä. Gaijin tietenkin otti heti ensimmäisen annoksen joka tuli eteen. Se oli neljä palaa nattomakia. Japanilaisten vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden edessä olin taas aivan aseeton. Ei voi muuta sanoa kuin Domo arigato gozaimasuta. ----- 1) on yllättävän vähän valosaastetta (planeettoja näkyy taivaalla 4km keskustasta), Nämä tulivat mieleen noin 10 sekunnin miettimisen jälkeen. Asioista enemmän perillä olevat voivat halutessaan olla erimieltä tai jatkaa "Japanissa:" -listaa kommenttiosuudessa. Tämä olisi jopa suotavaa. Kiitos! http://mandolux.mine.nu/desktops/aa-desktops-images/worldmaps-nasa/worldmap-night-black-1600.jpg Toisaalta, eihän tuo vielä kerro mitään. Tehdään vaihtokaupat: lähetän sinulle pari pakettia Presidenttiä tai Kulta mokkaa, jos lähetät minulle takaisin pari sataa grammaa gyokuroa. :) itse asiassa taisin löytää jopa juomakelpoista (!?) murukahvia. tosin pilasin senkin nautinnon aamulla, koska kuuma vesi loppui kesken ja tein kahvia, jossa lusikka seisoi itsekseen. mutta ainakin kahvin tuoksu oli varsin lupaava. TITLE: Office party DATE: 04/23/2004 10:14:48 PM Puoli kuuden aikaan illalla yliopiston opettajien, maisteriopiskelijoiden ja muiden haahuilijoiden asuttaman rakennuksen alakerrassa järjestettiin juhlat uusien työntekijöiden kunniaksi. Heitä oli kolme. Pari opettajaa ja yksi toimiston setä. Tai setä ja setä, ehkä minun ikäinen. Arai-sensei aina niin ystävälliseen tapaansa toimitti meille kutsut jo viikko sitten, joten päätimme Ossin kanssa pistäytyä paikalla. Varsinkin kun Hiekkara-san tiesi kertoa että paikkalla olisi sekä ruoka- että juomatarjoilu. Emmekä jälleen pettyneet japanilaiseen vieraanvaraisuuteen. Pakollisten tervetuliaispuheiden (ja maljojen) jälkeen päästiin itse asiaan eli ruokaan ja juomaan. Jälleen oli pöytä koreana kaikenlaista herkkua. Ilmeisesti myös paikalliset vanhemmat opiskelijat tiesivät tämän. Heti ensimmäisten vieraiden lähdettyä alkoi juhlatilaan valua opiskelijoita, jotka ilmiselvästi olivat odottaneet jossain lähettyvillä oikeata hetkeä saapua apajille. Ruoan ja juoman rippeet (joita oli kyllä varsin runsaasti) hävisivät ennen pitkää opiskelijoiden suihin ja työhuoneisiin. Mekin saimme osaksemme litran Asahi panimon olutta ja paikallista viiniä 2 1⁄2 pulloa. Ei siis mikään turha reissu. Kuten eivät yleensäkkään paikallisten kutsut. Tulen siis toistekin jos vielä kutsutaan. TITLE: Kesä 2004 (peruttu) DATE: 04/24/2004 12:10:25 PM Kuvat: 1) ja 2) Eräs erityisen kaunis kevätaamu. Argghhh... Aamulla noin 9:00 aikaan kaikki oli vielä ihan OK. Kahvi maistui ja Yoon-sensei opetti minulle baseballin alkeita. Tv:stä tuli World Seriesin ottelu New York Yankees vs. Boston Red Socks. Kesken pelin tulin vilkkaisseeksi ulos. Baseball kun näin lajiin vihkiytymättömän silmään on aika laiska ja hidas urheilulajiksi, joten ikkunasta ulos tuli vilkuiltua aika usein. Järkytys iski kun näin, että lunta tulee aivan älyttömästi! Onhan se ymmärrettävää, että huhtikuun lopussa ei vielä näillä leveysasteilla ole rantakelejä, mutta silti. Lumisade ei ollut mitään pientä tihuutusta vaan sellaista elokuvalumisadetta. Isoa, hidasta ja märkää. ...kele, ...tana ja sviddunääs. Onneksi tätä kirjoittaessani huomaan että lumisade on jo tauonnut. Kaupunki näyttää taas tutun ja turvallisen harmaalta. Hieman kostemmalta ehkä kuin eilen mutta sille en voi nyt mitään. Hienon aasinsillan kautta pääsisi kosteaan iltaan kaupungissa, mutta en nyt osaa muotoilla lausetta oikein. Ohjelmassa siis myöhemmin vierailu The Denissä. TITLE: The Den DATE: 04/25/2004 05:31:12 PM Kuvat: 1) Rock-Ossi ja 2) Vieläkö mahtuu sekaan yksi janoinen? Lauantai-illan vietimme perinteisesti (kts. 18.4.) The Denissä. Tosin taisi olla aika erikoinen ilta kyseisessä juottolassa, koska Hokkaidon JET-ohjelman ihmiset olivat pakkautuneet baariin juhlimaan. JET:it ovat nuoria englanninkielen opettajia, jotka tulevat Japaniin vuodeksi pariksi ennen oikeaa työelämää. Oman arvioni mukaan ehkä 80% nuorista ulkomaalaisista joita Japanissa tapaa on JET-opettajia. Heitä oli kyllä baarissä aivan liikaa. Paikka oli ihan tupaten täynnä ja esimerkiksi jono paikan yhteen ja ainoaan vessaan oli välillä melkoinen. Tähän lisättynä paikallinen erikoisuus nomihoudai (2500 jeniä/2h all-you-can-drink) eli viinabuffee ja nuorten aikuisten juomatavat, niin meno oli aika railakasta. Nomihoudai on kyllä ideana ihan houkutteleva, mutta toivon ettei se rantaudu laajemmassa mittakaavassa koskaan Suomeen. Sen verran humalahakuista kotoinen alkoholikulttuuri tuppaa olemaan. Oli siinä allekirjoittaneellakin välillä mietittävä homman järkevyyttä. Noh, tulipahan ainakin maisteltua eri drinkkejä ja olutmerkkejä. Ja aamulla tiesi olleensa humpalla. TITLE: Engrish, palt 1 DATE: 04/27/2004 05:14:26 PM Kuvat: 1), 2), 3) Varmuus ja muuta engrishiä ja 4) Juscos four leves of hell. Japani on täynnä engrishiä (kts. www.engrish.com). Uudessa ostoskeskuksessa vieraillessamme napsin muutamia todisteita tästä. Ei tosiaankaan tarvitse nähdä hirveästi vaivaa löytääkseen/törmätäkseen tähän japanilaisten vähintäänkin kummalliseen käsitykseen englanninkielestä. Esim. aamulla voit törmätä jokaisen Radiohead-fanin lempparimaitojauheeseen eli Creapiin (sanoista Creamy ja Powder). Tai sääliksi kävi sitä silkkipainokurssin tyttöä, joka oli kaksi viikkoa vääntänyt ensimmäistä tehtäväämme eli kiitoskorttia. Harmi vaan, että hänen kortissa luki CONGRATURATIONS. En edes kehdannut ehdottaa korjausta, sillä se oli jo käsin treissattu kalvolle ja odotti vain seulan valottamista. Täällä ihmiset, niin nuoret kuin hieman vanhemmat, tuntuvat puhuvan aivan käsittämättömän huonosti englantia. Tietenkin joukossa on poikkeuksia, mutta he eivät ole saaneet minun kokemuksen mukaan kielitaitoaan japanin koululaitokselta, vaan ovat yleensä asuneet englanninkielisissä maissa. Jopa englanninkielenopettajat puhuvat yleensä lähes käsittämätöntä englantia. Eipä siinä voi sitten oppilailtakaan vaatia kovin paljoa. Ja tietenkin tämänkin hypoteesin osoittaa vääräksi Tokain yliopiston englanninkielenopettaja Tanimoto-sensei, joka puhuu lähes täydellistä englantia kauniilla brittiaksentilla. Eilen valittelin flunssaa ja hieman heikkoa oloa. Nyt se sitten iski ihan kunnolla. Kuin enteenä sain Reetalta eilen paketin, jossa oli mm. Läkerolin pastilleja. Niitä onkin tässä tullut popsittua ihan urakalla. Yöllä nukuin todella huonosti. Vasta päikkäreiden jälkeen noin puoli neljä jaksoin raahautua koululle. Ja juuri kun on alkamassa Japanin vuoden pisin lomajakso Golden week. No saapi ainakin levätä rauhassa. TITLE: Leipää ja sirkushuveja, osa II DATE: 04/29/2004 12:52:40 PM Kuvat: 1) Auringonlasku ja 2) Yoon-sensei: "Korean food. Number ONE!" Eilen illalla, todella kauniin auringonlaskun saattelemana, meidän 4-hengen ruokakunta lähti Yoon-Sensein opastuksella syömään Korealaista ruokaa. Minulle kokemus oli ainakin ensimmäinen ja täytyy sanoa, että toivottavasti ei viimeinen. Sen verran hyvää oli. Korealainen ruoka on maineeltaan hyvin tulista ja tällä kertaa kannatti uskoa mitä isot pojat ovat kertoneet. Ruoka oli TODELLA tulista. Tiedän useammankin suomalaisen jolta moni ruokalaji olisi jäänyt syömättä. Mutta jälleen kerran ruoka oli hyvää ja sitä oli yllin kyllin kaikille. Ja juomaa myös. Ihastusta herätti "Korean kossu" soju. Sakea parempaa, mikä kyllä ei kovin vaikeaa ole alkoholin laajassa universumissa. Ainakin meikäläisen vatsa oli illalla hieman ihmeissään uudesta tuttavuudesta, mutta eipä kummempia sivuvaikutuksia ilmennyt. Ainakin duhaiden denä aukesi kertaheitolla. Kuvat: 3) WTF!? 4) Paikallista pesäpalloa. Aamupalaa syödessä sattui telkkarista silmään eräs varsin huvittava seikka. Voisin jopa sanoa mediaan sopivasti että LOL. Meinasin tuolilta tipahtaa. Kyse oli tuosta kuvasta #3. Taisi olla FujiTV:n joku aamushow noin klo 9 aikaan, jossa 3 naista esitteli Shanghaita mahdollisena shoppailukohteena. Koko lähetyksen ajan (kesto 1h) nuorimmalla naisista oli päällä paita jossa luki kissankokoisin kirjaimin "FUCK THE SOUND". Tosin suurimman osan ajasta he viettivät eri ravintoloissa, joten yleensä ruudussa näkyin vain tuo ensimmäinen sana. Two words. Learn fucking engrish. Ja vielä lopuksi iso JIPPIII... Tännekin on tulossa kesä. Tänään on luvattu +19 astetta lämmintä. Koululle kävellessäni lupaus tuntui toteutuneen ja näin jopa kesän ensimmäiset voikukat. Onneksi on loma ja voipi hengailla vaikka kaupungilla. Sen teen. ----- Ovat tainneet arkkitehtiopiskelijatkin aloittaa opintonsa kun on baseball-kentällä vipinäät :) TITLE: Mayday mayday mayday DATE: 04/30/2004 11:11:26 PM Hauskaa Vappua, kaikesta huolimatta. |