Musavisablogit ovat hiljenneet, ihmiset siirtyneet Karhusta terasseille. En voi tuomita mutta en suositellakaan tässä lumisateessa.
Sunnuntaina on äitienpäivä. Lapsena kävin monituisena äitienpäivänä sairaalassa kansallispuvussa lausumassa Kalle Nalle -runon. Ei puuttunut elämästä aktiviteettia. Koska muistan sen vieläkin, laitan sen tähän teille hyvän äitienpäivän toivotukseksi ja Karhu-paarin kunniaksi.
Oli pieni nalle, nimeltänsä Kalle.
Vaelteli maita soita, päivät syöden puolukoita.
Muurahaisten munia, öisin näki unia.
Kalle kasvoi, vahvistui, kerran äiti sanoi HUI!
Ompas pulska Kalle vasta, pyöreähkö palleasta!
Hartioista leveä, painava, ei keveä.
Jännertäjä lihasta. Kalle lähti pihasta.
Ennen saapumista joulun, käynyt oli rippikoulun.
Sitten sattui erikoista, liekkö ennen kuultu moista.
Kalle salaa vihkaantui, toisin sanoin pihkaantui.
Nuoreen neiti Ursulaan, kaunottareen karhumaan.
Seikka, joka johti näihin, varsin karhumaisiin häihin.
Aikanaan myös lisäksi, Kalle tuli isäksi.
Poika oli vauvanalle, nimi tietystikin Kalle.
Meni talvet, meni kesät, monet tehtiin karhinpesät.
Poissa on jo isä-Kalle, nukahtanut kuusen alle.
Mutta taaskin kerrotaan, tätä kautta karhumaan:
Oli pieni nalle, nimeltänsä Kalle...